Analyyttistä pohdintaa – ja viimeinen postaus.

Kurssi on nyt päättynyt, ja sanon heipat tälle miniblogille. Bloggaaminen oli mukavaa, mutta samalla aikaa vievää, kun halusin sanoa jotakin järkevää ja mielenkiintoista ja… niin, sanomisen arvoista. Kurssin toteuttamistapa oli uusi ja virkistävä, ja nyt tiedän, mitä bloggaminen konkreettisesti on. Kurssin aikana luin muiden blogeja (how original) ja seurasin mitä opettajat postailivat verkkoon. Etsin myös itse aktiivisesti uutisia, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan, markkinointiin, mainontaan ja muuhun vastaavaan. Törmäsin faktoihin, joihin en olisi muuten todennäköisesti törmännyt. Opin uusista sovelluksista, tavoista mieltää asioita – tajusin miten paljon on sellaista, mitä en tiedä. Pohdin miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat sosiaalisen median käyttämiseen, miten eri tavoin he brändäävät itsensä bloginsa kautta. Sosiaalinen media on osa päivittäistä elämääni, ja välillä tuntuu, että puhelin on kasvanut käteen kiinni. Vietän Facebookissa ja Instagramissa liikaa aikaa, jään jumiin selaamiseen, vaikka pitäisi tehdä jotakin muuta järkevämpää. Somepaasto voisi tehdä hyvää, mutta ajatuskin aiheuttaa vieroitusoireita. Ehkäpä jonakin päivänä, nyt täytyy tsekata kuinka monta tykkäystä postaamani uudet kuvat ovat saaneet tätä kirjoittaessani...

Korsika